Tätä blogia olen haudutellut jo pitkään. Olen lueskellut ja seurannut useaa blogia, joissa elämä näyttää olevan vaaleanpunaista höttöä. Meikit on aina kohdillaan, hiukset myös ja kampaajalla ja kasvohoidoissa on aina rahaa ja aikaa käydä. Käsivarsilla on luui vuttonia, ranteissa toomas saaboa ja mieskin aina kuin unelmien rinssi. Lapsetkin syntyvät kivutta ja sitten niille ostetaan aidot uggit ja kashmir-kaulaliinat.  Koti on kuin suoraan sisustuslehdestä. No, mulla ei ole. Eikä ole lapsiakaan. Ja mä oon hei joskus kipeäkin. Mieskin on ihan tavallinen peruserkki. Eikä mulla edes ole kelloa. Mä oon suurimman osan aikaa täysin räjähtänyt.  Mä en käy espalla pikkuputiikeissa shoppailemassa. Enkä stockmannilla. Mä  käyn kirppiksellä.  Mä en jaksa mitään diipadaapaa ja hymistelyä. Faktat pöytään. Vastaisku.